19.8.2014

pikkuhiljaa erotan bulimia-minän oikeasta
minästä. silloin kun ahmimishimo iskee,
se vakuuttelee että "on minulla oikeus syödä
karkkia ja sipsiä, olen parantunut anoreksiastakin!"
vaikka tiedän sisimmässäni ettei siinä ole mitään 
järkeä kun aion sen jälkeen oksentaa. 
silti se yrittää lupailla, etten oksenna syömisen jälkeen.
aina silti oksennan. vaikkei ollut alunperin tarkoitus.
kyllähän sen tietää jo kun ostaa puolen kilon
säkin karkkia ja kaksi sipsipussia. ei se ole kerralla
kenenkään normaalin ihmisen mättö.
jos sen kaiken syö kerralla, tuskin normaalikaan ihminen
pystyisi pitämään sitä sisällä.

joudun kyyneleet silmissä toteamaan,
että tänäänkin epäonnistuin. kävin ostamassa 
tupakkarahoilla sipsiä ja karkkia. söin ne kaikki kerralla
ja oksentelin. pyörryttää, kaduttaa ja kurkusta tulee
taas verta. en osaa kuvailla edes miten pettynyt
olen itseeni, että tänäänkin piti sitten ahmia.
että tänäänkin piti oksentaa, vieläpä e-pillerin jälkeen.

tuntuu että olen hukassa. menetetyt kilot tulevat takaisin,
kaikki palaa hitaasti takaisin ennalleen, masentuneeksi
ja toivottomaksi elämäksi oksentelun keskellä.
en halua. en halua enää jatkaa niin kuin silloin.
en jaksa enää. tämä on ihan liian raskasta.
mikä minussa muuttui? miten saan toivon kipinäni
takaisin...?

18.8.2014

ja mä tein sen taas, ahmin
pitkästä aikaa, mutta tälläkertaa paljon enemmän,
koko päivän, koko ruokavarastoni
tuntuu niin pahalta,
tuntuu kuin olisin pilannut kaiken
vaikka eihän se ole kokonaan totta

oksensin ehkä 5% ruoista jota söin,
ja minä ihan oikeasti söin kuin hevonen jos toinenkin
tai kolmas jopa
minulla ei ole tällä hetkellä muuta syömäkelpoista
kaapeissa kuin puurohiutaleet ja yksi pakastemansikkarasia
ja maitoa ja ketsuppia
ja tilillä on 10 senttiä
hienoa.. rahaa tulee seuraavan kerran 4.9

olen niin tajuttoman täynnä,
niin tajuttoman masentunut
tulisiko tästä ensimmäiset poissaolot
kouluun? rikkooko tämä minun hienon
tsemppaukseni jota en ole kokenut
pitkiin aikoihin? viimeinkin kun tuntuu että
kaikki alkoi järjestyä, löytää paikkansa,
niin minä menin pilaamaan kaiken

katselen tuulessa humisevia lehtiä
kuuntelen miten se piiskaa kattorakenteita
toivoisin olevani tuo tuuli,
vapaa ja nopea,
huoleton
ei tarvitsisi olla tässä,
ahdistavien ajatusten keskellä

olen lihonut
nään sen jo nyt
olen syönyt kolmen päivän edestä
ehkä enemmänkin
ahdistavaa

8.8.2014

jos viikon takaista retkahdusta ei lasketa,
olen ollut kuukauden ja 8 päivää
oksentamatta putkeen.
ahdistavat bulimia-ajatukset ovat harventuneet,
ja uskon että tästä on kiittämistä Venlaflaxin lääkkeelle

olen laihtunut jonkin verran, lähinnä siksi
että en enää ahmi, ja myös siksi että en syö
kovin raskaasti.
ja minä olen kieltämättä iloinen painon putoamisesta,
niin kauan tahdoin sitä alas vaikka se vain nousi,
ja nyt se vihdoin on hieman laskenut.
en osaa sanoa paljon, sillä en omista vaakaa
ensimmäistä kertaa pitkään aikaan minusta tuntuu
että jaksaisin ehkä keskittyä kouluun
käytyä kurssit ilman että olen puolet tunneista poissa
ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu että
kaikki sittenkin voi järjestyä..

rahan käyttöni on erittäin vastuutonta
ostan mieluummin vaatteita kuin ruokaa.
onneksi tämän kuun lopusta tulee rahaa,
mutta sitä ennen on selvittävä suhteellisen
pienellä summalla joten EN saisi ostaa mitään
muuta kuin ruokaa. onneksi vanhemmat auttavat
tarvittaessa..

4.8.2014

ahdistus ja itkuhumalassa minun oli pakko tekstata
N:lle, hän tuntuu aina siltä ihmiseltä, jolle voin
kertoa kun on paha olla.
ja onneksi hän aina on tukenani, nytkin hän tuli
lauantai yönä hakemaan minua luokseen
kerroin että oksensin, pitkän tauon jälkeen
minulla ei ole ollut kuukauden oksentamattomuus-putkea
sen jälkeen kun 1,5 vuotta sitten aloin oksentelemaan,
joten voin kai olla ihan ylpeä
ja sekin oli onneksi vain yksi retkahdus, yksi sipsipussi,
kaksi dippikermaviiliä ja puolen kilon irtokarkkipussi.
se ei ole läheskään paha.
turposin heti, huomasin sen. kasvot ja vatsa ovat
olleet nämä pari päivää kuin ilmapallot.
sorruin myös sekakäyttämään,
pitkästä aikaa. ei siitä seurannut taaskaan mitään muuta
kuin harmia, ja jälkiolot seuraavana päivänä olivat
aivan hirveät. kolme tuntia huutoitkua ja ajoittaista
hyperventilointia lattialla, sitten sain rauhoitettua itseni
sen verran että lähdin taas N:lle.
note to self: oppisitko kerrankin virheistäsi 

en ole enää zombi, ainakaan samalla tavalla kuin
pari viikkoa sitten. osaan jo itkeä, en tiedä onko se 
hyvä. mutten osaa oikein nauraa, en vieläkään.
en heittäytyä täysillä, olla 100% aito.
tunnen itseni valheelliseksi ja teennäiseksi, vaikea
saada nautintoa tai mitään muutakaan irti mistään.

kouluun kolme yötä, ahdistaa.

26.7.2014

minun on pakko tulla vuodattamaan
tänne asioita koska pääni räjähtää
näistä kaikista ajatuksista

viime viikot menivätkin liian hyvin
söin järkevästi enkä oksentanut kertaakaan
en oksentanut onneksi tänään mutta
ahmin pitkästä aikaa, ja mietin koko illan
menenkö abclle vai en
teki niin mieli vain ostaa mummon antamalla
kympillä sipsiä ja kakkuja ja karkkia
ja vetää ne kerralla naamaan
tulivathan ne ahdistavat ajatukset sieltä
"viimein"

olen ollut nyt noin kolme päivää ihan
yksinäni mutta ei sillä että olisin jaksanut
pitää kavereihin yhteyttä
minua ärsyttää itseänikin se, miten olisi
ihanaa nähdä kavereita, mutta fyysinen kuntoni
sanoo ei
sain silti aikaiseksi käydä mummolla 
tänään ja kotikotona vaikkei siellä ollutkaan ketään 
on todella aikaansaamaton olo,
olen vain tuijjottanut huonoja ohjelmia
televisiosta ja maannut tuulettimen edessä
sanokaa joku minulle että se on okei,
että kesällä ei tarvitse olla supersosiaalinen
ja juosta rannalla ja jäätelöllä

en ole syönyt herkkuja pitkään aikaan,
en uskalla koska se yleensä aina laukaisee
ahmimisen. vaikka söisinkin jäätelön torilla
enkä silloin ahmisi, mutta se laukaisee 
himon joka kestää siihen asti kunnes olen
yksin ja kahmin jostain lisää jäätelöä
ja lisää ja lisää
tämän takia en oikein uskalla ostaa kotiin
mitään edes vieraita varten (vaikka minusta olisi
ihana kutsua ystäviä kahville ja tarjota heille
jotain hyvää..)
tänä iltana oli silti niiiin lähellä etten lähtenyt
helpottaa jos ajattelee että "käyn sitten aamulla,
aamulla saan syödä niin paljon kuin vatsa vetää"
koska aamulla yleensä ei ahmituta enää
eikä tee edes mieli makeaa

en tiedä mikä minut tekee niin väsyneeksi
ja voimattomaksi
onko se tämä kuumuus vai vaikuttaako
venlaflaxin jotenkin eri tavalla parin
viikon syömisen jälkeen?
luulisi että olo olisi energisempi kun
ei ole tullut laatattua, se nimittäin vei
voimia erittäin runsaalla otteella
mutta nyt olenkin aivan nuutunut ja
päätä särkee lähes päivittäin

poikaystäväni on toista päivää mökillä
kavereidensa kanssa, ja olen ehkä hieman
yksinäinen. ja ahdistunutkin, sen pienen verran mitä
tämä tunnottomaksi tekevä lääke vain antaa periksi
haluaisin piirtää mutten osaa enää, en saa inspiraatiota
pitäisi tehdä biologian tehtäviä, mutta sekin jää
vain ajatukseksi joka muistuu mieleeni aina väsyneenä
iltaisin.

minulla on ikävä sitä aikaa kun kaikki oli hyvin
joskus viisi vuotta sitten
voi, minä niin tahdon takaisin sinne,
olemaan normaali iloinen pikkutyttö..

24.7.2014

soittolistassa tuli vastaan kappale,
jota äiti kuunteli paljon kun olin pieni
ikäviä muistoja tulvii lyriikkojen välistä
perheväkivalta ei koskaan ole hyväksyttävää
ja minä muistan nyt kaiken,
nekin asiat mitä vanhempani luulevat
etten edes tiedä

kovaääniset riidat vessassa,
itkua ja huutoa
alkoholia ja huonoa vanhemmuutta
tunnen molempia vanhempiani kohtaan
paljon vihaa ja surua
mutta sen kaiken keskeltä löytyy silti rakkautta,
ymmärrystä ja sääliä
tahtoisin vain halata molempia
ja samaan aikaan huutaa ja vaatia selitystä

mutten voi sanoa koskaan kellekkään
en koskaan voi sanoa sitä ja
se kalvaa minua sisältä