loppu

tämän blogin loppu on tullut.

se on monesti ollut mielessäni,

silti en ole rohjennut tehdä asialle

mitään, sillä tällä blogilla on sellaista

tunnearvoa tavoilla, joita en osaa sanoin

selittää. jokainen vuosi on ollut

jollain tavalla erilainen, blogini ja eritoten

minä olemme muuttuneet siinä samassa.

minulla oli unelmia jatkaa tätä blogia vielä

pitkälle tulevaisuuteen saakka, mutta

kaikki ei aina mene niinkuin luulisi.

kokoajan harveneva postausväli on

johtunut suurimmaksi osaksi siitä,

että en yksinkertaisesti

pysty enää tähän. en enää ole

pelkkä anonyymi netin syövereissä

(ollut pitkään aikaan),

vaan monet ihmiset ovat jotenkin yhdistäneet

minut oikeaan henkilöllisyyteeni.

pari heistä ovat tärkeitä ystäviäni,

ja minua on alkanut erityisesti viimeaikoina

ahdistamaan enemmän ja enemmän se,

että he (ja tiedettävästi jotkin muutkin

henkilöt) pystyvät lukemaan täältä

henkilökohtaisia ja erittäin arkoja

asioita elämästäni ja ajatuksistani

ja samalla seurata elämääni netin ulkopuolella.

tottakai tahdon olla rehellinen ystävilleni,

mutta tämä blogi on liikaa, sillä se

koostuu lähes kokonaan negatiivisista

asioista elämässäni, ja minä olen tottakai

paljon muutakin kuin sairauteni.

ajatus kirjoittaa tänne tuntuu kokoajan

vain enemmän väärältä,

joten olen tehnyt päätöksen luoda

lähitulevaisuudessa uuden blogin ja

aloittaa alusta. tämän blogin jätän luultavasti

joksikin aikaa näkyviin, mutta uskon

jossain vaiheessa piilottavani sen kokonaan.

teitä lukijoita on kertynyt vuosien varrella

uskomaton määrä, ja olen niin kovin

pahoillani että katoan nyt seuraavaan

blogiini ja ainoa mitä teille voin sanoa

on: suuri lämmin kiitos ja hyvästi.

minusta on tuntunut etten ole ollut

tarpeeksi aktiivinen kertomaan, miten

paljon teidän omien kokemuksien

jakamisenne ja virtuaalitsempit ovat

piristäneet ja takoneet minuun toivoa

paremmasta elämästä.

kiitos siis niistä.