aargh

mä en kestä enää ihan oikeesti..
tunnen että lihon.
mun mieliala vaihtelee nollasta sataan.
tää on niin sietämätöntä.
kun ei pysty omaa mieltänsä.
HALLITSEMAAN.
tuntee että.
ei ole enää se.
mikä on oikeasti.
sisällä on joku muu.
joka hävittää sen.
mitä olin ennen.

mutta miks helvetissä mä silti vain syön ja syön?
mua hävettää kirjottaa toi kaikkien luettavaks.
että joo-o, mä ihan oikeasti ahmin.
ja mä en tosiaankaan ahmi mitään pieniä määriä.
nyt puhutaan monesta KYMMENESTÄ leivästä.
nyt puhutaan KOKONAISESTA PANNULLISESTA ruokaa.
(oli se ruoka mitä tahansa, kaikki kelpaa tälle sialle..)

itseinho nostaa päätään.
milloin mä lopetan tän?
''ihan milloin hauat..''pääni kuiskaa.